Kaikilla on varmasti ne omat vanhat tavat joista on välillä todella vaikea luopua. Mulla se on toi pirun tupakka. Ja siihen mä oon sortunut tän viikon aikana.
Tää aamu oli jotenkin vaikee, yöunet oli huonot ( no ne on kyllä melkein joka yö) ja vauva herätti mut aikaisin. Niimpä mun aamun aloitti tänään se vanha tapa, tupakkaa ja kahvia. Ja voi että voi pientä ihmistä pänniä! Valintojen maailma, välillä on vaikea pysyä päätöksessä ja tehdä joka kerta ne oikeat valinnat. Sitten kun vielä alkaa huomaamaan niitä huonojen valintojen seurauksia, niin harmittaa vielä enemmän. Mulla on tiistain jälkeen (joka siis oli se mun eka sortumis päivä) mennyt muutama tupakki päivässä. Luulen, että ihan sen vuoksi, mulla on taas tuntemuksia kitalaessa/kurkussa. Alkaako joku flunssan tapainen taas yrittää päälle?
Tässä tilanteessa alkaa ensin ajatella vain, että tyhmä, tyhmä minä! Nyt jos tulen kipeäksi, joudun taas pitämään treenitaukoa ja sitä kautta tavoitteiden tavoittelu pitkittyy. Ja kaikki on ihan omaa syytä. Mutta se lohduttaa, että oikeasti tän homman avaimet on ihan mun omissa käsissä, niin hyvässä kuin pahassakin. Mulla on kaks vaihtoehtoa; Masentua täysin ja heittää ranttaliksi, "millään ei oo mitään väliä, peli on menetetty", tai sitten myönnän tappioni ja aloitan alusta.
Mä olen päässyt jo sen verran eteenpäin, että alusta aloittaminen on vähän helpompaa, se tapahtuu yleensä joko saman päivän tai viikon sisällä. Vertaan tätä riippuvuutta karkin kanssa, että nekin jotka eivät ole koskaan tuohon kamalaan syöpäkääryleeseen koskeneet, ymmärtävät myös. Mä pystyn olemaan helpostikin ilman, jos tupakkaa ei ole tarjolla Sama homma on karkin kanssa ja joku muukin osaa ehkä tähän samaistua. Mun ongelma on, kun vaikeassa tilanteessa ostan sen askin, niinkuin tiistain tein; En voi olla polttamatta sitä loppuun. Joku toinen voi kokea saman tunteen karkki- tai sipsipussin kanssa, se ryökäle huutelee sua siellä kaapin perällä!
Noh, miten mun aamu sitten jatkui? Mä tein itselleni ruispuuroa, heitin raejuustot ja punaherukat sekaan ja otin toisen kupin kahvia. Askini loppui ja nyt mä rukoilen kaikkia elämäntapamuutos jumalia antamaan mulle voimia olla ostamatta sitä enään. Ja näin se homma etenee.
Kuka tuntee saman tuskan? Kenties saman tai vastaavan riippuvuuden kanssa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti