Love your body

Mä en yleensä harrasta tommosia englannin kielisiä klisee otsikoita, mutta tähän tuo sopii. Vai vaihetaanko; Rakasta vartaloasi. Siinäpä muuten hyvä ja haastava kehoitus. Kuinka vaikeaa meille naisille voi olla rakastaa omaa vartaloaan, ihan oikeasti. Miten paljon on tekijöitä ja muuttujia, mitkä vaikuttavat suhtautumiseen vartaloaan kohtaan. Nykyään ei todella ole helppoa, kaikkien näiden "vaatimusten" keskellä. Olen iloinen, että silloin ku mä olin nuori, ei ollut olemassa instagramia tai facebookia. Nykyään en voisi elää ilman instaa ja niitä ihania kuvia, mutta mitä se kuvatulva kaikista niistä ihanista nuorista hoikista tytöistä tekee nykyteinien itsetunnolle? Jollekin ei tietysti mitään, mutta toiselle vähän epävarmemmalle sellainen voi olla tuhoisaa. Tän ikäisenä osaa suhtautua jo eri tavalla, tyytyä ihailemaan ja ymmärtää myös sen, että kaikki mitä näkee ei välttämättä ole totta.

Mä olen ollut sellainen onnellinen nuori, että pääsääntöisesti olin aina tyytyväinen niin vartalooni, kuin ulkonäköönikin muuten. Vanhempana kehon rakastaminen on ollut ajoittain hieman vaikempaa. Jokainen äiti tietää mitä raskaus tekee vartalolle ja mitä tuntemuksia se kenessäkin aiheuttaa. Joillakin ahdistusta ja sitten voi käydä myös niin, että tuntee itsensä vihdoin naiselliseksi ja kauniiksi.
Mulla on kaksi kokemusta, joista ensimmäinen oli se ahdistus ja toisella kerralla suuri täyttymys siitä, että vitsi mun vartalo on upea! Toki kahden raskauden jättämät jäljet aina vähän harmittaa jollain tasolla. Raskausarvet ja vatsan löysä nahka.
Mä oon nyt vuoden ajan opetellut ihan tietoisesti olemaan sinut mun kropan kanssa. Tää on mun ainoa kroppa, tää toimii niinkuin pitää, mä oon saanut kaksi lasta ja ruokkinut ne kehollani puolivuotiaiksi. Mä yritän laittaa päähäni niitä hyviä ajatuksia, kuinka mun vartalon malli on pysynyt kaikesta huolimatta entisellään, ja raskausarvetki on vaalentunut lähes näkymättömiksi. Mä välillä jopa tartun itseäni masusta kiinni, tunnustelen sitä löllöä ja totean; Tää on ihan jees! Luin jostain, että se miten levität vartalovoiteen ihollesi suihkun jälkeen, kertoo siitä mitä ajattelet vartalostasi. Sutaisetko sen vain nopeasti sinne tänne, vai käytätkö aikaa ihon tunnusteluun ja kehon kaarien tutkiskeluun.

Ja se, että rakastaa vartaloaan tai ainakin viihtyy siinä, ei sulje pois ajatusta ettei voisi haluta tietoisesti muuttaa sitä. Niinkuin mulla on nyt projektina. Oikeastaan uskon, että se on melkein edellytys muutokselle. Olen mä elänyt aikaa jolloin vihasin mun kroppaa, yritin epätoivoisesti laihduttaa epäterveellisillä menetelmillä, mutta se on ja oli ihan kamalaa. Nykyään ajattelen, että se, että liikkuu ja syö hyvin, on yksi osa sitä itsensä rakastamista. Nyt tuntuu että puhun kuin johonkin uskonlahkoon hurahtanut hippi, mutta hei, eikö se vähän sitä ole? :D Muuta mitä voit muuttaa, jos tahdot ja hyväksy ne osat mitä et voi muuttaa. Mä tuun aina olemaan tämmönen lyhytjalkainen ja voin vaan katsoa mitä tolle masulle käy, mut ne on mun jalat ja mun masu.

Tänään jokainen joka lukee tän tekstin, lupaa miettiä, ja katsoa jatkossa itseään vähän armollisemmin. Kato sitä tyyppiä peilissä silmiin ja kerro että se kuvastus on kaunis ja ihana :)

- terveisin; hurahtanut hippi

Ps. Tänään piristin itseäni uusilla jumpatrikoilla, joita kuvissa esittelen! :)