tiistai 24. helmikuuta 2015

Mielikuvien käyttö treenaamisessa


Viime lauantaina siellä Jang Su tunnilla ohjaaja painotti mielikuvien tärkeydestä harjoittelussa. (Tai tietenkin myös muilla elämän osa-alueilla)
Hän käytti vertauskuvaa, että kävelet esimerkiksi portaita viidenteen kerrokseen ja toisen kerroksen jälkeen alkaa tuntua raskaalta ja ajattelet vain sitä kuinka raskaalta se tuntuukaan. Se tuntuisi samalta kuin joku heittäisi joka askeleella lyijypainoja reppuun. Entäs jos käännät ajattelumallin ja ajattelet, että puoliväli jo, ihan kevyttä!

Mä olin itsekin käyttänyt mielikuvia aiemmin, mutta tuon tunnin jälkeen olen lisännyt niiden käyttöä. Yhtenä kertana punnertaessa (on siis mulle tosi raskaita liikkeitä), tuntui etten jaksa näitä 20 toistoa ( no oli kuitenkin jo kolmas sarja menossa ). Mä rupesin ajattelemaan, että entäs jos tässä olisikin kyse kilpailusta ja mä voittaisin miljoona euroa jos teen ne toistot loppuun. Kyllähän mä silloin jaksaisin, ihan väkisin ja sinnikkyydellä! Arvatkaa ärsyttikö kun oikeasti ei noussut enää toiston 19 jälkeen :D Oli pakko tehdä se yksi toisto vielä perään, mutta miljoona euroa jäi saamatta.

Kasvaako haba ajatuksen voimalla? 


Aloin harjoittelemaan lankkua ja sen kohdalla huomasin myös yhden päivänselvän jutun. Kuka muu tuijottaa sekuntikelloa samaan aikaan? Mä en enää, ne sekunnithan kuluu kuin hidastetussa filmissä! Laitan kyllä sekkarin pyörimään, jotta voin seurata edistymistä, mutta en enää tuijota sitä, vaan keskityn liikkeeseen. Kuuntelen musiikkia, ajattelen biisiä, laulan mukana ajatuksissani, mietin miltä mun kehossa ja lihaksissa tuntuu, hengitän. Vilkaisen kelloa; 00:52, kohta minuutti, polttaa, polttaa! Mut mä jaksan. Mä saatan joskus tsempata itteeni ihan ääneenkin! Tosin vain kotona ;) "Hyvä minä! Jes! Mä pystyn tähän! Nousee nousee!" Ja se toimii :) Ja tulee muuten hieno fiilis myös kun rikkoo edellisen ennätyksen.

Joskus siis käytän menetelmää, että oikein keskityn liikkeeseen ja tuntemukseen ja toisinaan pyrin olemaan ajattelematta itse liikettä, kipua ja tuskaa ja yritän kääntää ajatuksen muualle. Joskus saatan vaikka kyykyissä ihan miettiä sitä takapuolta mikä sieltä alkaa kuoriutumaan, kuvittelen itseni uusissa housuissa tai kesällä biitsillä. Kaikki mielikuvat sallitaan,  mikä vain itsellä toimii! Jos et ole vielä kokeillut, suosittelen, mielessä on voimaa! ;)

- Mia



2 kommenttia:

  1. Tämän vinkin otan käyttöön! Varmasti ei kyllä onnistu heti, vaan vaatii treenaamista, mutta palkitsee sitten lopulta. Aika hyvä idea kuvitella, että voittaisi miljoonan. Sen luulisi motivoivan ketä tahansa. :D Mä huomasin myös, että suurena apuna kuntoilussa on kännykän sovellus, joka automaattisesti laskee liikkeen keston ja tauot, ilmoittaen niistä äänimerkillä. Näin pääsee eroon justiinsa tosta kellon tuijottelusta, mikä vie keskittymistä itse liikkeeltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes hieno juttu! Mua ei motivoikaan mikään pienempi summa kuin miljoona :D Mä en oo vielä tutustunut mihinkään kännykkä sovelluksiin, mutta täytynee tehdä se jossain vaiheessa!

      Poista