Viikkoraportin tynkää

Viikonlopun aikana selvittiin lihaskivuista, lauantaina sain kävellä töissä sen 8 tuntia, kyllä siinä pikkuhiljaa pohkeet aukesi. Olin joko tosi reipas tai vähän hullu perjantaina, kun lähdinkin salille, vaikka olinkin ihan kuollut. Pohkeet oli tosi pahassa krampissa vielä silloinkin. Heti jos istuin pidemmän ajan oli ylöspääsy työn ja tuskan takana. Mä testailin jo torstai iltana mobilaattia,  mutta ei siitä hirveesti tuntunut olevan apua. Mies sai hieroa sen kanssa pohkeitani ja se oli kyllä aivan tuskaa!

Perjantain treeni sujui kuitenkin tosi hyvin. Oli vuorossa haukkarit ja selkä. Ja ne leuanvedot! Meni ihan ookoosti kyllä. Ekaan sarjaan jaksoin jopa 10, loput tarvittavat toistot tehdään sitten trx-nauhan kanssa. 

Olin ennemmin hieman skeptinen sen asian suhteen, että kerta viikkoon treeniä jokaiselle lihasryhmälle riittää, mutta tuon jalkapäivän jälkeen mieli muuttui :D Täytyy vain joka kerta antaa kaikkensa, niin se riittää kyllä :) 

Tämmönen hauska kuva tuli vastaan. Osu ja uppos:D

Kaikenkaikkiaan pääsin mukavasti tavoitteeseen,  eli kolme salitreeniä ja tiistaina kävin reilun puolen tunnin vaunulenkillä. Juoksua ei tähän viikkoon jaksanut tai kerinnyt, mutta otan jopa sen lauantain työpäivän liikunnasta :D Hyvin paukkui myös askeltavoitteet kun työpäivän jälkeen oli jo yli 15 000 askelta.

Illalla meitä odotti mieheni kanssa leffa ja ravintola ilta :) Viikon ruokailut sujui muuten reippahasti, mutta alkuviikon vedin joka päivä karkkia synttäreiden jäljiltä ja vielä eilen meillä syötiin itsetehtyä pitsaa ja pieniä suklaamunia :) Mut eikös se niin mene että jos perus kaava ruokailussa on kohdallaan se riittää ;)

Tässä vihdoin muutoskuvia.  Välillä siis reilu kuukausi, jotain pientä ehkä tapahtunut ;) Ryhti on ainakin parantunut, jos ei muuta :D

Kesään on nyt reilu 8 viikkoa aikaa. Olen miettinyt että miten voisin kiristää tässä hieman kesää kohti. Niinku syömisen suhteen. Riittäisikö ihan herkuton huhtikuu tms. Tuntuu vaikealta ajatella, että miten noi syömiset pitäisi hoitaa oikealla tavalla tulosten suhteen. Tietysti joku personal trainer tms voisi olla paikallaan, mutta sellaiseen ei ole mahdollisuutta satsata. Ja toisaalta en tahdo kuitenkaan syödä niin orjallisesti. Ehkä täytyy vain haalia muualta paljon tietoa. Olenhan mä nytkin saanut jo tuloksia ihan omin neuvoin :) 

Liikunta mulla on omasta mielestäni kohdallaan ja uskon lenkkien lisääntyvän kesää kohti mentäessä. Toi loskapaska ei inspaa yhtään!! Joten mieluummin teen tässä vaiheessa vain parhaani salilla. 

Pakko vielä mainita tän päivän treenistä, kun pääsin tekemään uudestaan sen itkua aiheuttaneen ohjelman. Meni paljon paremmin kyllä! Katsoin vähän painoja uusiksi, enkä lähtenyt tekemään niin kunnianhimoisesti. Kuitenkin pyrin keskittymään siihen mitä tein ja hengittämään :) Tuntui että sain paremmin tuntumaa. 

Eteenpäin sanoi mummo lumessa!

Ihana, kamala lihaskipu

Ja näin alkoi aamu kankeana! Huomaa kyllä, mitkä lihakset olivat ne jotka edellisissä treeneissä ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Pohkeet! Ja edelleen se alaselkä. Pakaroiden kipeytymistä ei edes huomaa, kun pohkeiden jumitus vie huomion kaikelta :D Kävelykin on sitten sen mukaista. Tuskaa, tuskaa, tuskaa! "Mukavaa" touhuta 1-vuotiaan kanssa, kun on ihan kivuissa; "Äiti on nyt vähän hidas" :D

Tässä sitten kivuista kärsiessäni yritin etsiä tietoa lihaskivun lievittämisestä. Se on vähän niinku no-can-do tässä vaiheessa! Paras keino välttää lihaskipuja on säännöllinen harjoittelu. Toisaalta lihaskipu on myös hyvä asia, koska se kertoo treenin vaihtelevuudesta ja tehokkuudesta. Että jos lihakset ei ole ikinä kipeät treenin jälkeen, voi miettiä, että pitäisikö tehdä jotain toisin tai kovempaa.

Tärkeää on tietysti sitten kunnollinen syöminen. Jossain mainittiin myös palautusjuoman käyttö, niihin en vielä itse ole kokenut tarpeelliseksi koskea. Sitten ihan sellainen kevyt liikunta, tyyliin kävely voi helpottaa. ( Ku pystyiskin kävelemään!) Venyttelyllä ei kuulemma ole enää mitään merkitystä kivun kannalta, vaikka muuten järkevää onkin :) En tiedä olisiko se putkirullaus "the thing" nyt? Vai olisiko sitä pitänyt tehdä jo eilen pari tuntia reenin jälkeen? Tosin nyt kun jopa säären silittely sattuu, ei tulis pieneen mieleenkään asettaa vaahtomuovirullaa pohkeen alle!
Jostain olen lukenut myös, että kylmä ja kuuma voisivat lievittää kipuja. Siis niinkuin suihkussa vaikka vaihtelee vuorotellen lämpötilaa. Pahimmassa tapauksessa kipulääkettäkin voi käyttää, mutta se ei ole suositeltavaa, enkä mä käyttäisikään. Paitsi jos olisi ollut vaikka työpäivä edessä, olis voinut olla pakko, varsinkin kun itse joudun työssäni kävelemään tosi paljon. Mulla on lauantaina työpäivä ja totisesti toivon että siihen mennessä kipu hieman edes helpottuu. Tässä vaiheessa kävelyni on ennemminkin sellaista varpahillaan hiihtelyä ja tuskaista ähinää :D
Tässä vaiheessa ei varmaan muu auta kuin odottaa, että kipu päivien aikana lievittyy. Sitten onkin ensi viikolla jälleen jalkapäivä :D ehkä ensi kerralla saadaan uusia tuntemuksia.

Mä näin jo unta siitä huomisen salitreenistä ja leuanvedosta! :D unessa se meni tosi kevyesti, vaikka mulla olikin hieman ongelmia sen kuminauhan kanssa. Katsotaan mitä todellisuus tuo tullessaan ;) 

Elämäni ensimmäinen jalkapäivä

Noin niinkuin oikeesti! Ja mites se sitten sujuikaan? No ihan hyvin, kiitos kysymästä :D 

Paremminkin olis tietysti voinut mennä. Jos mulla oli maanantain treenin jälkeen oli hieman pettynyt olo, kun en jaksanut niin hyvin, niin tänään olikin sellainen olo, että en tehnyt ihan niin paljon töitä kuin olisi voinut. Jotenkin ihan jännitti mennä salille, oli ajatuksia siitä kuinka jalkapäivä on aina sellaista kauheeta rääkkiä, ettei pysty kävelemään jälkeenpäin. Noh, saa nähdä tässä seuraavina päivinä että miten treeni tehosi, tuleeko lihakset kuinka kipeiksi. Maanantain treenin jäliltä mulla on ojentajat, olkapäät ja etenkin alaselän lihakset todella kipeät! Myös rintalihakset ovat saaneet tuntumaa :)

Kokeilin tänään myös ekaa kertaa Juoksu mattoa ja vaikka sitäkin olin pelännyt, että käy sillee klassisesti, tiedättehän ;) Niin tykkäsinkin siitä kovasti! Jopa enemmän kuin crosstraineristä.

Tällee mä levittäydyn salilla, ihan ku kotonani :D

Toki on ihan hyvä, että uutta ohjelmaa lähtee ensin kokeilemaan mieluummin liian varovasti. En kuitenkaan kokenut, että olisin haastanut itseäni tarpeeksi. Tuntui vaikealta löytää sopivia paino määriä.  Jalkaprässissä lisäsin joka sarjan jälkeen lisää painoa, ensin oli 20kg, sitten 30 ja lopuksi 40kg. Ja olisi pitänyt rohkeasti aloittaa sillä 40:llä, kun silläkin jaksoi suht helposti sen kaksikymmentä toistoa. Tuntumaa saatiin kyllä sitten etureisipenkissä, lantion nostoissa ja pohkeissa. Ja toisaalta, nyt olen taas viisaampi. Laitoin kaikki painot ja toistot ylös, tein merkinnät siitä mitkä olivat hyviä paino määriä. Seuraavalla kerralla osaankin sitten pistää oikeammin painoja laitteisiin ja sitä kautta kunnon tuntumat ja sitä kautta tulokset :) 

Perjantaina olisi viikon viimeinen salipäivä edessä. Ja siellä odottaa minua leuanveto! Onneksi se on ohjelmassa ensimmäisenä ;) Alta pois vaan.

Uskon kyllä, että tällä ohjelmalla pääsen todella haastamaan itseäni, kun ohjelma vain tulee tutummaksi. Välillä on tunne, että vaikka tuloksia on tullut jo, niin toisaalta tässä kropassa on vielä tosi paljon työsarkaa. Olen saanut huomata, että mun yläkroppa totisesti kaipaa lisää voimia ja etenkin selkä! Mutta mä olen valmis ja motivoitunut. Matkan varrella tavoitteetkin tulevat muuttumaan, että vaikka timmi kesäkroppa on edelleen mielessä, niin nyt tuntuu, että kehon voimien kehittäminen on tärkeyslistalla ainakin samalla viivalla jollei jopa korkeammalla :) 

Tästä se lähtee :)  Moikka vaan! - Mia 

Itku tuli

Hirveellä innolla lähdin tänään salille, olin muistelevinani, että edessä olisi jalkapäivä joten asennoitunu siihen sitten. En tosiaan ollut vielä nähnyt käytännössä, millainen ohjelma olisi tulossa, vaan sain sen vastaanotto tiskiltä salille mennessä. Nopeella vilkaisulla paperi näytti tosi sekavalta, enkä ymmärtänyt sitä. Missä ne jalkaliikkeet nyt olikaan?! Nopeesti sain huomata, että paperia oli 6 arkkia, kaks paperia per ohjelma ja että tänään olikin vuorossa olkapäät, rintaa, ojentajia. Että sillälailla! 

Aloitin normaalisti lämmittelyllä crosstrainerissä, 10 minuuttia. Siitä penkkipunnerruksiin, jotka sujui kyllä hyvin :) Ojentajat ja olkapäät niitä harmituksia sitten aiheuttivatkin. Ojentajapunnerrus oli ihan tuskaa ja ehkä viiden-seitsemän toiston jälkeen lysähdin maahan itku silmässä. Tosi noloa vielä kun jumppa salissa oli joku muukin samaan aikaan treenaamassa. Seuraavan kerran olkapäitä tehdessä tuntui että alkaa itkettää kun ei vaan noussut! Mulla piti olla kevyt viikko, toistoja 15-20 eikä painotkaan olleet mitkään ylivoimaiset. Mitä ne viikot tuo tullessaan, kun painoja pitäisi muka nostaa? Jotenkin tunsin oloni pettyneeksi, etten olekaan vielä niin hyvässä kunnossa, kuin musta aiemmin tuntui. 

Sit kunnolla ruokaa sisuksiin! Kinkkupastaa ja kasviksia. Loraus oliiviöljyä ja raejuustoa :)

Nyt sitten kasailen itteäni täällä. Keskiviikkona nyt ilmeisesti olis se jalkapäivä ja nyt pystyy paremmin asennoitumaan ja valmistautumaan siihen.

Ja ajatellaan nyt sitäkin, että periaatteessa mähän en oo ikinä tehnyt noita liikkeitä silleen kunnolla. Miten se voisi ekalla kerralla olla helppoa? Sehän olis turhaa jos ei olis mitään missä kehittyä! Nyt mä voin keskittyä tekemään noi treenit niin hyvin kuin jaksan ja pikkuhiljaa voin alkaa huomaamaan kehitystä. Sehän on väistämätöntä, jos tekee duunin, saa tuloksia. Aloin kyllä heti arvostamaan kaikkia kovasti treenaavia salityyppejä! Kovaa työtä toi on, mutta sellaista mitä mä haluun tehä ja missä kehittyä :)

Katotaan kuin kipeenä olen huomenna sitten :D Ei muuta ku uutta kohti taas :)

- Mia 

Viime aikojen aamiaiset

Nyt en ees muista milloin oisin laittanut aamupuuron itelleni viimeks! On ollu ihme kausi, ettei oo oikein tehnyt mieli ollenkaan aamiaista. Siitäkään huolimatta en ole tietysti lähtenyt skippaamaan päivän tärkeintä ateriaa, vaan olen tehnyt kompromissi aamupalaa: tattadadaa! Smoothie! Mä hommasin uuden blenderinkin tossa joku aika sitten, kun vanha rotisko teki kuolemaa. Tai oikeastaan tää kyseinen laite on ihan vaan smoothiekone. 

Mutta palatakseni viime aikaisiin aamupaloihini, ei oo tosiaan mitkään tuhdin ateriat maistuneet, joten olen tehnyt supersimppeleitä pirtelöitä.  

Tän aamuiseen pistin:

n. 1 1/2 rkl vedessä liotettuja chia-siemeniä 

Reilu desi kohmeisia mustikoita

Lehtikaalia

Pikku pätkä banskua 

Ja perään vettä sopivasti

Ja mä en nyt tiedä (!) Mutta mä siis luulen että kun mä tarkoituksella jätin sen rahkan pois (koska ei jaksa, ei tee mieli) niin siis noi chia-siemenet korvaa sen. Siis niinkuin proteiinin suhteen? Uskon kuitenkin asian pitävän paikkansa, koska nälkä on pysynyt hyvin aisoissa lounaaseen asti :)

Ja on tosi fresh setti. Varmaan kesällä tulee tehtyä enempikin tämmöisiä. En malta myöskään odottaa että saa tuoreita marjoja! Toivottavasti tulee hyvä marjavuosi, niin mutkin löytää takuulla tuolta metästä ämpärin kanssa kykkimässä ;) 

Kertokaas muuten, näyttääkö teidän laitteilla nää kuvat hieman sumuisilta? Oon tehnyt näitä postauksia puhelimella ja jälkikäteen oon kattonu että kuvat on jotenkin sumeita? 

Raikasta viikon alkua! Muistakaa että uusi lumi on vanhan lumen surma ;)

- Mia 

Onnistumisen iloa!

Hitsi ku on ollu hieno fiilis, kun tällä viikolla olen huomannut konkreettisia juttuja kunnon kasvamisesta. Mulla oli keskiviikkona vihdoin se saliohjaus ja sain uuden ohjelman. En ihan vielä tiedä millainen se ohjelma kokonaisuudessaan on, koska en ole saanut paperia vielä kätösiini. Meillä oli vain tiukka tunti aikaa ja kävimme vain uudet ja haastavimmat liikkeet läpi. Olen kyllä innoissani ohjelmasta! Koska olin jo tehnyt kaksijakoista ohjelmaa ja mulla on jo pohjalla salikokemusta, personal trainer oli sitä mieltä että hyötyisin nyt kolmijakoisesta ohjelmasta. Varsinkin kun tavoitteena on käydä salilla kolme kertaa viikossa. Hän oli sitä mieltä että lähdetään tekemään haasteellisempaa ohjelmaa. Uskon että jos ja kun vain pääsen toteuttamaan tätä nyt, niin alkaa ihan uusia tuloksiakin tulla!
Oli mukavaa kun pt kehui  tekniikoitani ja että mulla on kehon hallinta hyvin hallussa :)

Uuteen ohjelmaan kuuluu kaikkea kivaa, kuten penkkipunnerrusta ja leuanvetoa! Sellaisia liikkeitä, joita itekseni en kuuna päivänä olisi uskaltanut kokeilla. Olin salaisesti haaveillutkin esim juuri leuanvetojen  tekemisestä, mutta nyt haaveeni toteutettiin. En ole koskaan tehnyt yhtäkään, mutta nytpä tein, mutta vähän avustuksella ;) Tankoon laitettiin iso kuminauha joka tuli toisen jalan alle ja sen avulla minäkin pystyin tuohon haastavaa liikkeeseen! Salilla olisi ollut myös se leuanveto laite, mutta pt:n mukaan tangolla siihen saa paremman tuntuman ja fiiliksen. Ehkä vielä jonain päivänä vedän leukoja myös ilman kumpparia. Se olisi tosi siistiä!

Tuli testattua myös muita liikkeitä, jotka ennen olivat tuskaa minulle, tai jopa mahdottomia. Kuten ojentajapunnerrus. Ja nyt sekin sujui hienosti.
Ohjelmaa toteutetaan kolmen viikon jaksoissa niin, että ekalla viikolla toistot on 15-20, toisella 12-15 ja kolmannella 8-12. Eli painotkin sitten kasvaa, että saa lyhyistä sarjoista kaiken irti. Sitten joko pidetään kevyt viikko tai aloitetaan kierros alusta. Vähän omaa kehoa kuunnellen, että mitä se kaipaakaan :)

Tää viikko meni treenien osalta yllättävän hyvin, vaikka mun mittapuulla oli tosi kiireinen viikko. Töitä, synttäri järjestelyjä ja muita menoja.
Kävin maanantaina salilla tekemässä alakroppapainotteisen treenin, tiistaina olin illan töissä, keskiviikkona oli se saliohjelman teko, jossa osan liikkeistä teimme loppuun asti, eli tuntumaa saatiin ;) Illalla kävin vielä 5km lenkillä ja nyt se meni 2 minuuttia nopeammin ;) torstaina vietin taas illan töissä. Perjantaina kävin 45 minuutin reippaalla kävelylenkillä ja tänään arvon että menenkö salille, lenkille vai pidänkö lepopäivää vielä. Eilinen meni ihan herkutellessa ja kattoo nyt joutuuko tänään vielä maistelemaan porkkanakakkua ;) Sitten voisikin pitää taas matalaa linjaa pääsiäiseen asti. Silloin on pakko saada mignon muna tai pari.

Innostuinpa eilen vielä testaamaan miesten punnerrusta ekaa kertaa aloituksen jälkeen ja sain tehtyä kylmiltään 18 toistoa! Se tuntui hienolta,  varsinkin kun ajatellaan taas sitä mistä on lähdetty liikkeelle. Alussa tein naistenpunnerruksia sen kymmenen kappaletta, ja nekin hurjalla sinnikkyydellä. Että kyllä on kehitystä tapahtunut. Nyt olen myös saanut kommenttia hoikistuneesta olemuksesta, joten totta sekin lause jossa kerrotaan kahdeksan viikon harjoittelun jälkeen muiden ihmisten huomaavan muutoksen :) Neljä viikkoa vielä niin loppu maailma huomaa :D haha!
Tästä on taas hyvä fiilis jatkaa ja viikon takaiset innostuksen laantumiset on tiessään :)

Miten muut on huomanneet kehitystä itsessään? :)
- Mia

Eräänlainen raportti

Mun piti kirjoitella nyt jokatapauksessa siitä, mitä onkaan tapahtunut 8 viikossa. Mä otin eilen kaikki uudet mitat ja muistamatta vanhoja lukemia, olin ihan fiiliksissä että jotain on tapahtunut! Tein vertailun ja sain huomata että mitään ei ollutkaan tapahtunut :D No reidestä oli lähtenyt 2cm, se on oikeesti kyl tosi hyvä saavutus, kun mun rasvavarastot kertyy enimmäkseen sinne alueelle.

Tavallaan tuntuu hölmöltä ottaa mitään mittoja, koska ne alkaa olla sellaisissa lukemissa, ettei niihin erityisiä muutoksia voikaan tulla. Lantion mitassakin tulee luut vastaan ja mulla ei ole tarkoitus pienentää mun takamusta!

Painokin oli tippunut hieman, 600g ja painan tällä hetkellä 62,2 kiloa. Neljään viikkoon toi määrä tuntuu säälittävältä :D Mut mää oon joskus painanut 54 kiloa alimmillaan ja voin sanoa, että näytän sata kertaa paremmalta nyt! Mä luulen että tässä vaiheessa paras mittari taitaa olla ihan tuntuma ja peili. Vaikkakin myönnän että tahtoisin tuon painon siihen kuuteenkymppiin, vaikka tiedän kaikki nää faktat lihaksien painosta jne.

Olen kuitenkin iloinen, että vaikka painoni junnasi tuon neljä viikkoa samassa, se ei aiheuttanut minkäänlaista ahdistusta. Enimmäkseen huvitusta ja epäilyä siitä että toimiiko vaakani alkuunkaan. Että olis nyt vaikka noussut paino :D

Parasta on tää lihastuntuma. Siis kun jännittää hauista, se tuntuu, reisissä tuntuu lihakset jopa ilman jännitystä ja vatsalihakset saa jännitettyä koviksi. Aviomies saa elää projektissani mukana, kun saatan hehkuttaa uusia lihaksiani. "Kato mulla on täällä pohkeessa tämmönen lihas! Tätä ei oo ennen ollu!" Tai "Kokeile mun haukkaria/vatsalihaksia/reisiä/pakaralihasta!" Parasta oli kuitenkin kun mies eräänä iltana vain totesi yllättäen, että on se mamma kyllä timmiytynyt :) Se jos mikä tuntuu kivalta.

Ennen lapsia mulla oli aina litteä vatsa ja multa lähti laihtuessa kilot siitä ensin. Onnekas olin :D Ja olen edelleen, ei siinä. Mulla on vieläkin litteä vatsa, mutta siinä on se löllö, johon mulla onkin muodostunut sellainen viha-rakkaus suhde. Tavallaan pelkään, että jos saan rasvaa poltettua mahasta, niin jääkö siihen semmoinen armoton nahkapussi? Toisaalta olisin utelias näkemään mitä sille käy. Ainahan voi lihottaa takaisin :D Sen lisäksi, varsinkin alavatsa, on sellainen alue, että se harvemmin julkisesti näkyy yhtään missään, kun en harrasta kovin matalia housujakaan. Mä en ole koskaan haaveillut mistään sixpackeistä, en ole edes uskonut että semmoisen voisin saavuttaa, eikä ole tarvetta.  Enemmän haaveilen timmistä pepusta ja reisistä. On kivaa kun on saanut treenin tuntumaan oikeissa paikoissa ja on saavuttanut hieman jo sitä haluttua pyöreää pakaran muotoa.

Demonstraatio massustani :)

Muita muutoksia

Mitkä muut asiat kertovat muutoksesta? No tietysti vaatteet. Paidassa olen jo aikoja sitten siirtynyt käyttämään kokoa s ja muutaman kerran ostoksilla ollessa olen yllättynyt mahtumaan housuissakin samaiseen kokoon! Se tuntuu uskomattomalta kun on aina ollu se 38/40 koko. 

Rintsikat saa nyt kiristää tiukimmalle ja vanhat farkut vain solahtavat päälle. Pitkään en edes tykännyt käyttää farkkuja kun aina ne puristi ikävästi vatsasta. En mä vieläkään kyllä kovin usein käytä, mutta jokatapauksessa enemmän mielelläni. 

Todettakoon että turhaa työtä ei ole tehty! Ja kuitenkin tavallaan melko vähällä vaivalla, eikä herkuistakaan ole tarvinnut luopua! Jos ei olisi kulunut näin vähän aikaa, uskaltaisin kutsua tätä jo elämäntavaksi. Sitä kohti ollaan jokatapauksessa menossa. Olen saanut pidettyä ruokailun kuitenkin arkisin suht ruodussa ja treenejä on ollut viikossa keskimäärin neljä. Kuntosalia ja juoksua (viime viikolla jopa kuntopyöräilyä kotona, joka oli kuolettavan tylsää!)  

Alkaa innostus palailemaan ja on tosi hyvä fiilis kaikesta jo tähän asti saavutetusta :) 

-Mia 

Kuin pyykinpesua

Nopeestihan se mieli muuttu sitten tänään kun kävin salilla :D Mulle tuli hauska ajatus liikunnan ja kotitöiden samankaltaisuudesta. Joskus tuntuu että se on ihan pakkopullaa, ei millään jaksaisi pyykätä/liikkua, mutta jos jätät tekemättä niin sillä on seurauksensa; puhtaat vaatteet loppuu/kunto rapistuu. Monesti ei hirveemmin huvittaisi tehdä noita kotihommia, mutta ne tulee tehtyä jokatapauksessa, että kämppä pysyy kuosissa. Sitten saattaa tulla ihan hirvee siivousvimma ja välillä pyykkäyskin on oikeesti tosi kivaa! 

Vähän sama noiden salihommien kanssa. Kun tajuaa mitä se saa aikaan sun olossa ja kehossa, siitä voi tulla vähän niinkuin yksi kotityö.  Teet sen jokatapauksessa vaikka ei niin hirveesti huvittaisi. Kuitenkin lähes poikkeuksetta jälkeenpäin on tosi hyvä olo! Puhtautta kiiltelevä keittiö tai onnistunut salitreeni tai juoksulenkki, tunnet suurta tyytyväisyyttä itseäsi kohtaan. Ja semmoinen olo mulle tänään tuli. Treeni kulki sairaan hyvin, nostin kyykkypainoja viidellä kilolla ja oikeastaan tuntui siltä etten olisi halunnut lopettaa treeniä ollenkaan. 

Mä jopa ylitin itseni tänään kokeilemalla rohkeasti yhtä uutta liikettä takamukselle. Salilla oli päivällä sen verran hiljaista, että kehtasin :D Tulipa kokeiltua sitä putkirullaustakin, mutta enpä tullut hullua hurskaammaksi.. ehkä en vaan osannut. Täytyy ottaa aiheesta vielä enemmän selvää :) 

Joskus voi siis tosiaan käydä näinkin. Liikunnalle voi antaa mahdollisuuden. Mä lähin sinne salille sillä asenteella, että ainahan mä voin jättää kesken tai tehä tosi kevyesti ja päädyin ylittämään itseni monessa kohtaa. Se on hieno fiilis se ;)

- Mia 

Tasanne vaihe

Tuli sellainen olo, että nyt ei kiinnosta, ei huvita. Ei jaksa ajatella tai ruotia projektiani. Tai eniten tämä näkyy nyt puuttuvan kuukausiraportin osalta. Siihen on kaksi selkeää syytä. Toinen on se, että mitään näkyvää muutosta ei ole tapahtunut, mistä tietenkin lievä pettymys. Kuitenkin ymmärrän että viimeiset neljä viikkoa olen vetänyt "ei niin sata lasissa", joten ihmeellisiä tuloksia ei voi silloin odottaakaan. Tiedostan sen, että kun on tällä tavalla normaali painoinen ja kehollisesti suhteellisen hyvässä kunnossa, ei muutokset olekaan selkeitä. Esimerkiksi paino on pysynyt tasan samana! Muita mittoja en jaksanut edes ottaa, saati mitään edistys kuvia. 

Toki on paljon muita muutoksia joita voi huomata, ja ajattelin kirjoittaa niistä vielä erikseen. Mä luulen, että tämmöinen vaihe on ihan tarpeellinenkin. Ensimmäiset jaksot projektini aikana ovat sujuneet tosi suurella innolla ja kehitys oli alussa silmin nähtävää. Nyt kun on menty eteenpäin, uskon että suurempiin muutoksiin tarvittaisiin enemmän työtä. Pitkäjänteisyyttä. Herkutteluja ei saisi siinä vaiheessa olla joka viikonloppu, saati koko viikonlopun. Juu, vedin lauantaina puolet perhepitsasta, pienen karkkipussin ja puolikkaan keksipaketin. Ja eilen sipsiä. Ja dippiä. Eikä ole edes morkkis, miksi olisi? Ymmärsin, että herkuttelu ei vie pois kuntoa,  se ehkä hidastaa kehollisia tavoitteita,  mutta mulla ei ole kiire. Mä tajusin, että vaikka ajatus timmistä kesäkropasta on edelleen mielessä ja toiveissa, niin kyse on silti jostain ihan muusta. Oikeasti kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, jaksamisesta. Ja mä olen luottavaisin mielin, koska vaikka mua ei nyt niin kiinnosta, niin mä olen menossa tänään salille. Ja ihan siitä syystä, että tiedän että siitä tulee hyvä olo ja se edistää mun fyysistä kuntoa. 

Hieman stressaantunut, mutta onnellinen vaimo :)

Ja mikä on suurin syy tähän tasannevaiheeseen? Mä alotin lauantaina työt. Aloitan tekemään osa-aikatyötä tässä kevään aikana, viikonloppuisin harvakseltaan. Kun on ollut yli vuoden kotona, tuommoinen muutos vaatii jo henkisesti niin paljon energiaa, että ei ole mikään ihme, että muut asiat jäävät hetkeksi taka - alalle. Lauantai vuoron jälkeen kuitenkin sai huomata, että mikä on fyysisen kunnon merkitys työssä jaksamisesta. Eli paljon oivalluksia on tullut! Mutta hyviä oivalluksia omasta mielestäni :) 

Mulla on vielä tänään ja huomenna lyhyet iltavuorot ja sitten alan keskittymään poikani synttäri juhlien suunnitteluun :) Hommat jatkuu taustalla kuitenkin, ja enköhän tule tännekin kirjoittelemaan viikon aikana :)

Hyvää maanantaita ja viikon alkua! :) - Mia 

Juoksut uudelle tasolle

Mä en todellakaan ole mikään älypuhelin sovellusten suuri käyttäjä, enkä siten ole inspiroitunut ihmeemmin mistään liikunta sovelluksistakaan. Olen omistanut mun nykyisen puhelimen (Samsung s5) muutamien viikkojen ajan. Alusta asti olen ollut tietoinen puhelimen sisältämästä shealth ominaisuudesta. Mutta eipä se ole ollut käytössä muuten, kuin jokapäiväisen automaattisen askelmittarin osalta. Lukemat onkin olleet siinä melko surkeita, eipä tule kotiäidin päivässä ihan hirveesti noita askelia :D Jos tavoitteena on kymmenentuhatta askelta per päivä, niin mulla se normi päivänä pyörii 3-4:n tuhannen tienoilla. Lohduttaudun kuitenkin sillä, etten todellakaan kanna puhelinta jatkuvasti mukanani! Ja eikös se ole toisaalta vain hyvä ;) Tosin nyt kun hommasin sen puhelinvyön, voisin joskus kokeeksi pitää puhelimen siellä mukana koko päivän. 

Onkohan ollut sali tai lenkkipäivä tuolloin kolmas päivä :D

No mutta tänään muistin että tossa on joku liikuntaosiokin! Juoksu yhtenä lajina. Joten viimetingassa lenkille lähtiessäni viritin sovelluksen johonkin lenkkimodeen ja toivoin parasta, että se toimisi :D 

Ja toimihan se. Mittasi matkan, ajan ja kulutettu kalorit. Olen siis aiemmin syöttänyt ohjelmaan tiedot pituudesta ja painosta, ja sen perusteella ilmeisesti jotain arviota kalorikulutuksesta voi tehdä. En vilkuillut puhelinta lenkin aikana, vaan katsoin lopputuloksen vasta lenkin jälkeen.

No mutta, lenkki sujui kaikenkaikkiaan oikein mukavasti, vaikka en edes muista milloin olen viimeksi juossut! Nyt voi jopa sanoa, että juoksin, vaikka välillä jouduin hieman hidastamaan tahtia ja keskittymään hengitykseen. Olin yllättynyt, kun yleensä alussa noin viisi minuuttia on vähän semmosta tuskaa, ennen kuin alkaa kulkea, niin nyt alkoi kulkea jo hyvinkin pian. Puhutaan jo ekan biisin aikana :D Jenni Vartiaisen Eden-biisi toimi muuten tosi hyvin, kuten myös Jvg:n M

auton jasso ;)

Ja näinhän se sitten ohjelman mukaan meni:

Harmitti kun jäi 200 metristä toi viis kilsaa kiinni ;) No ei oikeesti, olin tosi yllättynyt. Kun mulla ei ole aiemmin ollut mitään hajua reittieni pituuksista. Ja nyt voin alkaa vertailla näitä omia tuloksia keskenään ja sehän on tosi motivoivaa! Tämmöisen kaavionkin sovellus piirtää:

Tää oli kyl tosi kiva ja toivottavasti MUISTAN jatkossakin käyttää tätä :D Saa ainakin konkreettista tietoa omista lenkeistä.  

Jes! -Mia

Chia-siemenet testimyllyssä

Noniin!  Maanantaina poikkesin vihdoin asioillani punnitse ja säästä-kaupassa ja nappasin mukaan pienen pussillisen niitä chia-siemeniä. Noin 400g siemeniä maksoi noin 4 euroa.
 Kotiin tullessa alkoi armoton googletus, että miten näitä nyt sitten kannattaa käyttää. Löytyi hirveästi tietoa, erilaisia reseptejä, sekä hillitön lista siemenien ihmeellisistä terveysvaikutteista. En enää muista puoliakaan, enkä tiedä onko se tarpeellista edes. Joka tapauksessa kuulemma tosi terveellisiä ovat, paljon vitamiineja, kuituja, hyviä rasvoja, proteiinia. Ja kuten kaikesta uudesta ja ihmeellisestä, löytyi tästäkin "uusravinnosta" , myös niitä varoittavia artikkeleita. Kuinka joku mies meinasi tukehtua syötyään siemeniä kuivana, ( siemenet siis imevät vettä itseensä, oliko kymmenkertaisen määrän ja olivat näin olleen turvotessaan tehneet tukoksen miesparan ruokatorveen, tai jotenkin noin :D ) ja kuinka Chia-siemenien käyttöä tulisi rajoittaa 1rkl päivässä, kun niistä ei ihan tiedetä kaikkea.
Niinkuin kuka tahansa järkevä ihminen, minäkin suhtaudun varauksella kaikkeen internetin informaatioon, tulin kuitenkin tulokseen, että uskallan näitä syödä ja kokeilla. Ja kun se tukehtumaisillaankin ollut mies oli selvinnyt hengissä, niin uskon ettei tässä nyt ole hätää :D

Ensimmäisenä ajattelin, että siemenet toimisivat hyvin tuorepuuron kanssa. Mulla menikin sitten pari iltaa niin väsyneissä merkeissä, että ajatus niinkin simppelin ruoan tekemisestä tuntui liian ylivoimaiselta. Vähän vahingossa päädyin sitten eilen ja toissapäivänä yhdistämään siemenet smoothieen.  Meillä oli tollasta protskujuomaa kaapissa ja ajattelin laittaa ne sinne likoomaan. Toiveena oli että siemenet turpoaa niin, että yhdistelmästä tulee ihana vanukas, not. En oikein löytänyt kunnon informaatiota siitä, missä suhteessa nestettä ja siemeniä laitetaan. Mä laitoin 2,5 dl sitä juomaa ja n.2rkl siemeniä. Liotusaikakin aiheutti päänvaivaa. Jossain sanottiin että 15min riittää ja jossain kehotettiin peittämään siemenet kannella ja odottaa puoli tuntia. Lopulta ajaksi muodostui jotain 15-30 minuutin välillä ja sekoittelin seosta vähän ajan välein. Se oli sellaista pientä sammakonkutu mössöä siellä proteiinijuoman seassa :D ei vanukasta, ei hyytelöä. Ajattelin että ei sellaista kukaan syö tai juo ja päätin pyöräyttää setin blenderin kautta. Lisäsin joukkoon vielä banaania ja hitto soikoon, sehän olikin herkkua! Koostumus oli jotenkin ihanan kuohkea ja pehmeä ja uskon sen tulleen siitä sammakonkudusta.

Positiivista oli myös huomata, että nälkä on pysynyt tosi hyvin poissa näiden juomien jälkeen! Myös tämän alla olevan tuorepuuron, jonka pääsin vihdoin tänä aamuna testaamaan, jälkeen olo on ollut mukavan tasainen. Tämän tuorepuuro reseptin kehittelin  kaiken sen tiedon perusteella, mitä päähäni on jäänyt noista Google seikkailuista. Jäi ajatus vaniljaisesta mantelijuomasta, joka vaihtui vanilja soijamaitoon. (Ja siitä jäi ajatus oman mantelimaidon valmistuksesta! )
Puurohiutaleiksi valikoitui tattarihiutaleet, joiden kälyni oli kehunut sopivan hyvin tuorepuuron raaka-aineeksi.

Resepti:
1,5 dl vanilja soijamaitoa
1dl tattarihiutaleita
1rkl chia-siemeniä
1/2 tl kanelia
- yöksi jääkaappiin kannelliseen rasiaan
Aamulla laitoin päälle päärynäpaloja sekä murskattuja cashew pähkinöitä. Haaveilin ensin banaaniviipaleista, mutta mies oli pöllinyt viimeisen työevääksi.

Tää oli oikeesti ihan herkkua! En tiedä voisko tätä edes hyvällä omalla tunnolla syödä joka aamu :D Vikat lusikalliset tuntui ehkä jopa liian makeilta. Mutta sehän on tuon vanilja soijamaidon tekosia, senhän voi korvata millä tahansa muulla maito/kasvijuomalla. Eilisen smoothieen sisältyi myös tuo vanilja juoma, banaani ja päärynä. Ja chia-siemenet. Niistä tais tulla mun kavereita.

- Mia

Ääni muuttuu kellossa

Mulla on tässä lyhyessä ajassa tullut jo paljon oivalluksia, eritoten liikunnan suhteen. Miten ennen käsittämättömiltä tuntuvat asiat ovat saaneet selityksen ja minä uuden näkökulman. Laitan niitä tähän, huumoria on käytetty ;)

Aamupuuroa twistillä, tattaripuuro banskulla ja kivillä. 

1. Juoksijat:

Saatoin ennen ajatella, että esimerkiksi sadesäässä lenkkeilijät ovat hulluja, siis ihan todella hulluja! Samaan kastiin kuuluu kuumana kesäpäivänä juoksijat, juhlapyhänä juoksijat ja talvipakkasilla juoksijat. Hulluja koko sakki. Kuka oikeasti haluaa lähteä ulos lenkille kun voisi tehdä jotain muuta paljon mukavampaa, kuten löhötä sohvalla herkkuja mutustellen. 

Sittemmin olen ymmärtänyt, että juoksija ei katso kelloa tai kalenteria tai sen kummemmin säätilaa siinä mielessä, että jouluaattona ei voisi juosta tai että räntäsade olisi jokin este. Olen tajunnut, että juoksustakin voi oikeasti nauttia ja sitä voi haluta tehdä missä ja milloin vain! Varsinkin jos on jokin tavoite vielä mielessä. No, mulla ei sen suuremmin ole, mutta muutama vuosi tai kuukausi sitten en olisi voinut kuvitella juoksevani talvella. No juoksin kuitenkin hyvin myöhään syksyyn ja tänä talvenakin. Ensi talvena tahdon omistaa kunnon talvijuoksuvermeet ja juosta lumella ja jäällä :)

2. Salilla kävijät

Eikö salilla kävijöille ole muuta elämää? Okei, tää laji on ollu itelle aina se mieluisin, mutta aiemmin en ymmärtänyt miten joku (eritoten äiti-ihminen) voisi haluta viettää aikaa salilla USEAMMAN kerran viikossa! Tavallaan olin kyllä itse niin syvällä vauvamaailmassa, että aiemmin kohdallani se ei olisi tullut edes kysymykseen, mutta nyt on taas mieli muuttunut. Koen että esimerkiksi se 3 kertaa salia viikossa olisi oikein mainio määrä ja jos parit lenkit siihen päälle, niin mikäpä jottei! Se hyvä fiilis ja energia salin jälkeen on jotain niin suurta, että siitä ammentaa paukkuja pikkulapsi arkeen, sen "menetetyn" ajan edestä! 

3. Koko ajan samaa ruokaa

Joka aamu kaurapuuroa, joka lounas ja päivällinen samaa jauheliha-kana puputusta. Ja se kasvisten määrä! Meneehän siihen kauheasti rahaakin! Tai sitten ei. Kun herkut ja muut ylimääräiset jutut jää pois ostoslistalta jää kauppa budjettiin tilaa terveellisille aineksille. Sen lisäksi joka aamuinen puuro tekee ololle niin hyvää, että siinä on jo tosi hyvä syy syödä sitä, vaikka joka aamu. Lisäkkeet vaihtuu ja terveellisiä arkiruokia oppii kehittelemään, jopa niin että koko perhe voi syödä tyytyväisenä samaa ruokaa. 

4. Superfood hömpötykset

Tämä maailma on mulle toki vieläkin tuntematonta aluetta, mutta olen alkanut ymmärtää myös sen, että kun syödään yksinkertaisesti sitä puhdasta ruokaa, siihen alkaa kaipaamaan jotain lisää. Jotain uutta mitä kokeilla, jotain mistä voisi tulla vielä parempi olo ja jotain uutta vaihtelua ruokavalioon. Itse tutustuin ensimmäisenä Chia-siemeniin, niistä kokeiluista lisää myöhemmin. Ravinne lisä jutut on mulla myös edessä ja tunnen mielenkiintoa tutustua niihin pikkuhiljaa omaan tahtiin. Lisävitamiinit ja protskujauheet sun muut. Laitetaan kuitenkin ensin perusasiat kuntoon!

5. Saliselfiet, hauiskuvat ja belfiet

Nähään on niitä fittness tyyppien höpöhöpö juttuja. Itserakkaita ihmisiä, aina kuvaamassa itseään joka välissä; "tämmönen peba mulla on, lälläslää!"

Vai voisiko kuitenkin olla kyse puhtaasta itsevarmuudesta, innosta ja halusta jakaa tätä liikkumisen ja terveen elämän ilosanomaa muillekin, kuvamateriaalin muodossa? Välittämättä siitä mitä muut ajattelee? Toiset ihailee, jotkut on kateellisia ja jotkut inspiroituu. Mä olen ainakin itse niin visuaalinen ihminen, että mua ne kaikki kuvat inspiroi! Ja omat kuvat näyttävät tehdyn työn ja tulokset konkreettisesti :) Oli mullakin aika, että tuntui että ahdistus iskee jos näkee vielä yhdetkin vatsapalikat kännykän kuvaruudulla. Nyt tiedän, että mun ei tarvitse tavoitella samanlaista kroppaa kuin jollain toisella on. Voin puhtaasti ihailla toisten tuloksia ja ajatella, että mä oon hyvä näin ja iloita omista saavutuksista. Ja jakaa siitä kuvan tai pari :)

 

Musta on ihanaa huomata kuinka mun maailma on avartunut tän alkuvuoden aikana! Mä olen vasta alussa ja voin vain haaveilla millaisia oivalluksia mulla onkaan vielä edessä :)

Millaisia ennakkoluuloja muilla on ollut? Voitteko yhtyä näihin vai onko jotain muuta? :) 

Avarretaan maailmaa yhdessä ;) - Mia

Uusi päivä, uusi viikko

Tämmöstä höpinää meinasin kirjotella.  Oli ihan uskomattoman hieno fiilis tosta auringosta. Mä myös palasin takaisin ruotuun ja se tuntuu hyvältä. On niin eri fiilis vatsassa nyt ja ollu koko päivän. Päädyin tekemään ihan perus pikaruokaa ja tuntuu että se sopii mulle tällähetkellä parhaiten. 

Päivä meni muuten ihan kotosalla vain, kävin kuitenkin hakemassa stadiumista ton vyön puhelinta varten. Tuntuu jännän pieniä olevan noi puhelintaskut! Kun Tohonkin mun puhelimen sai ihan änkeä. Hyvin se sinne mahtui sitten kun sai luukusta sisään :D 

Miehen tultua töistä pääsin sitten lähtemään salille, jossa vuorossa jalat, olkapäät, ojentajat ja vatsa. Oli kyllä tosi kätsy toi pussukka, vyö, mikä lie, oli hassua kumartua kun ei tarvinnut pelätä että puhelin tippuu tissien välistä lattialle :D Hyvä treeni muutenkin ja kyllä tää maanantai on vaan paras päivä aloittaa treeniviikko! Nyt jo yks treeni hoidettuna ja hyvällä fiiliksellä viikon jatkoon :)

Tein itelleni vielä tommosen selventävän kalenterikaavion. Siitä näkyy nyt nää seuraavat 12 viikkoa jotka on jäljellä ennen kesää :) Jotenkin helpottaa tätä projektin hahmottamista, ainakin mulla siis! Merkkailen tohon mm. treenit. Täytyy kehitellä viel jotain välitavoitteita ja sen semmoisia :D 

- Mia