Mä olen nyt tarkastellut tässä viime päivinä olojani ruoan suhteen ja etenkin masun olotiloja. Mulla oli toissapäivänä sellainen olo että olisin voinut syödä koko ajan ja mitä vain! Katselin leivontaohjelmia telkkarista, himoitsin suklaaviinereitä ja lämpimän tuoretta pehmeää vaaleaa leipää. Voilla tietysti.
Keskiviikkopäivän aamupuuro oli namia. Söin pitkään ruis- ja neljänviljan puuroa, joten kaurapuuroon palaaminen tuntuu siltä kuin söisi jotain mannanannaa aamupalaksi! Nälkäisenä päivänä tahdon kunnon ruokaa, itsetehtyä ja herkullista. Toteutin lounaalla haaveitani tämän salsakanan kanssa. Huomasinpa muuten samalla, että valkoisesta riisistä ei mun massu tykkää yhtään. (eikä xylitol pastilleista!)
Iltapäivällä mulla oli edelleen nälkä ja päädyin tekemään protskulettuja marjasurvoksen kanssa. Mä yritän siis arkena välttää herkuttelut ja korvata ne ovelasti tommoisilla "mukaherkuilla". Vaikka rahkakin mulle maistuu, niin ei se aina mene alas millään. Joskus pitää antaa himoille periks, silleen puoliksi.
Ja mitä se mun keho yritti kertoa, muuta kuin että kovaa on treenattu? Noh, pikku flunssa pukkasi sieltä eilen salin jälkeen! Mulla on myös ollut aika vauhdikasta ja vähän stressavaa arkea muutenkin tässä viime päivinä, ettei ole mikään ihme, että on nälkä :) Tällaiset asiat vaikuttavat varmasti immuniteettiinkin.
Ja jos ynnätään nyt ajatelmat yhteen, niin treenipäivinä voisin yrittää syödä vielä vähän enemmän ja katsoa josko tarvitsen vielä palautumispäivänä isompia annoksia, tai kenties vaihtoehtoisesti jonkun lisävälipalan :)
Tänään meillä kuitenkin pidetään perheen herkkuilta, luulen että se on karkin vuoro tällä kertaa ;)
Miten muilla menee ruokamäärien kanssa, tuntuuko niiden määrittely helpolta vai haastavalta? Varsinkin jos treenaa?
- Mia
Ps. Jes nyt tää bloggeri toimii ainakin hetken!! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti