torstai 23. huhtikuuta 2015

Pyhä yksinkertaisuus

Lisää ruoka-asiaa. Se on nyt tapetilla mun arjessa. Täällä on tosiaan saanut taas opetella kunnolla syömistä ja haeskeltu tasapainoa. Mä ajattelin lähteä ihan tosi yksinkertaiselle linjalle noiden ruokien suhteen. Mä olen käyttänyt ruokavaliopohjana jotain vanhaa Jutan go fat go dieettiä, (joka löytyy kuulemma netistä ja jonka ystävä mulle laittoi ) antamaan hieman osviittaa esim ruokamääristä. Ja hyvinhän tässä on saanut syödäkseen,  nälkä ei ole ollut, toki tollanen ruokavalio on ihan pirun yksitoikkoista pidemmän päälle, enkä totisesti kykenisi noudattamaan pitkiä aikoja putkeen. Tällä on tosiaan ihan tarkoitus vaan lähteä liikkeelle ja totuttaa kroppa ton reilun viikon sokerishokin jälkeen normaaliin ruokaan. Toki siis söin eilenkin illalla jäätelöä pähkinäsuklaavoilla, että hyvinhän se meni ;) Mutta mulla selvästi vaikuttaa himoihin jo ihan se että tietää pakkasessa olevan jäätelöä. Sen lisäksi vetelin päivän mittaan niitä Nellie dellie karkkeja, että ehkä niidenkin säilyttäminen kaapissa ei toimi mun kohdalla :D




Tänään on mennyt jo tosi paljon paremmin. Vaikkakin vielä taistelen sen jäätelöhimon kanssa. Mulla on vielä iltapala syömättä ja ajattelin tehdä päätökseni sen jälkeen. Jos mun oikeesti tekee vielä mieli sitä jätskiä,  niin minähän syön sitä ja that's it :)





Ja kyllä mulla on ollutkin jo parempi olo. Tietysti flunssa alkaa olla ohi ja varmasti tää kunnon ruoka tekee hyvää. Nätisti oon muistanut vitamiinitkin aamuisin, vaikka yleensä mulla on vaikeuksia muistaa tommosia.

Elossa ollaan!


Liikkumaan en uskalla vielä lähteä, sen verran mitä olen pienen poikani kanssa täällä kotona jammaillut, niin vaikka energiaa on mukavasti, tulee pienen hyppelyn jälkeen outo kuumottava olo.
Näyttää siltä että sitten kun pääsen liikkeelle, niin joutunee viikon pari ottamaan ihan rauhassa, kehoa kuunnellen. Hinku reenaamaan ois kova, mutta ei auta lähteä pelleilemään. Oon kattonu paljon inspis kuvia,  treenivideoita ja fitnespäiväkirjat on ollut ihana tsemppari ja motivaation ylläpitäjä :)

Askel kerrallaan, eteenpäin :) - Mia

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Ruokavaraston uutuudet

Esittelen teille mun uudet kaverit ruokavaliossani. Silloin kun kyllästyttää ja inspistä saa hakea, niin mua ainakin auttaa aina joku uusi juttu. Oli se sitten vaate, ruoka-aines tms tai vaikka uusi saliohjelma joskus. Uusiin treenivaatteisiin mulla ei ole ollut varaa, treenaamaan ei pääse, joten katse siirtyy ruokaan.
Mä oon aikalailla pitänyt edelleen sitä samaa kaavaa, mitä oon aiemminkin noudattanut. Puuroa tai smoothieta aamulla, pasta/riisi/kana/jauheliha/kasvis sössöt lounaalla ja päivällisellä, rahkaa välipalaksi, iltapalaksi...



Mä olin miettinyt näiden lisäravinteiden hyödyllisyyttä omassa ruokavaliossa tovin. Mä oon silleen vähän skeptinen, kun en ole aiemmin huomannut niistä olevan mitään konkreettista silmin havaittavaa hyötyä, niin en ole oikein uskonut niiden tehoon. Mutta nyt ajattelin, että kokeillaan uudestaan. Aloitin ihan tämmösillä perusjutuilla kuin omega-3 tabletit ja monivitamiini. Mun käsityksen mukaan näiden pitäisi lisätä vastustuskykyä yleensä. Tossa Möllerissä on A-, D- ja E-vitamiineja. Ne vaikuttaa luuston toimintaan, immuunisysteemiin ja E-vitamiini edistää solujen suojaamista hapettumistressiltä (Mikä on hapettumisstressi? Oisko taas googlen paikka?) Omega-3-rasvahapot on DHA ja EPA ja ne edistää sydämen toimintaa. Nämä tiedot siis otin ihan purkin kyljestä. Ajattelin tämän olevan hyödyllinen jo ihan siitä syystä, että syön kalaa ihan valitettavan vähän.

Pikkusen kirpaisee noiden hinta, kun tuo vitamiinipurkkikin maksoi 23e, mutta toisaalta se kestää 250 päivää :) 


Tossa Multivitassa on varmaan kaikki perusvitamiinit ihmiselle. Jotain samoja on molemmissa, D3-vitamiinia ja E-vitamiinia. Ei kai niitä kuitenkaan liikaa voi tulla? Mä en oikeesti ymmärrä näistä asioista viel yhtään mitään :D Oon kyllä ajatellut, että kääntyisin kirjaston puoleen ja kävisin siellä lainaamassa joitain ravinto-oppaita. Jos on muuten suosituksia, saa kertoa! :)




Seuraava ruokakaapin kaveri on pellavasiemenrouhe :) Mulla on ollut sitä joskus aiemminkin käytössä, eri merkkiä tosin. Tämä kyseinen tuote on musta kivempi, koska toi on jauhettu hienommaksi ja siinä on jotenkin kiva makukin. Otin siis ihan kuitulisäksi ruokavalioon. Mulla ei tässä viime aikoina ollut muuta käytössä kuin kauraleseet. Että jos kauraleseiden kuitumäärä on 17g/100g, niin pellavasiemenrouheella vastaavasti 27g/100g. Sen lisäksi pellavasiemenrouheessa on enemmän proteiinia, vähemmän hiilareita sekä runsaasti omega-kolmosta ja kutosta. Ja öljyä.
Mä oon tällä ruokavaliolla hakenut myös semmoista optimaalista vatsan toiminta-astetta, niin näillä nyt lähdetään liikkeelle. Mulla on myös maitohappobakteerit säännöllisen epäsäännöllisesti käytössä :)



Mä olen yleensä tykännyt käyttää marjoja, niin puurossa, kuin rahkan tai smoothien seassa. Tai oikeita hedelmiä. Mutta kaikkeen kyllästyy ja nyt mä otin testiin mehukeiton  ja tän kyseisen kehuu maun; mansikka-banaani. Ja onhan se hyvää! Vähä liiankin hyvää, voi olla että ei tuu heti perään ostettua toista purkkia. Joku mustikkakeitto vois olla mun makuun myös :)



Sitten vielä viimeinen pikkukaveri, jonka avulla voisi taistella pahimpia karkkihimoja vastaan. Edelleen aion sallia itselleni ihan oikeat karkit ja suklaat, jos koen sen tarpeelliseksi, mutta välillä voisi kokeilla jos vaikka nää sokerittomat versiot jeesais. Nää on ainakin ihan sika hyviä, koska rakastan salmiakkia. Noi on sen verran sitkeitä, ettei koko pussia pysty edes vetämään kerralla ja niistä jää tosi hyvä maku suuhun pidemmäksi aikaa. Joten why not? Yhdessä pussillisessa kaloreita on n. 170, joten siinä kohtaa karkit on ainakin voitettu :D

Että semmoisia kamuja tällä kertaa! Mun chia-siemenet pääs loppumaan jo hyvä tovi sitten, joten niitä aion ehdottomasti hakea lisää :)

- Mia

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Paluu

Noniin, paljon ajatuksia ja oivalluksia on kerinnyt tapahtua tämän hiljaisuuden aikana. Mulle iski reilu viikko sitten flunssa, joka kestää ja kestää. Olen siis edelleen ihan voimaton ja hirveän räkäinen. Treenitaukoakin on kerinnyt karttua kohta kaksi viikkoa ja alkaa ahistamaan, kun ei pääse liikkumaan! Syömisetkin meni sitten ihan päin häränpyllyä, koska flunssa. Olen siis unohtanut kaikki ajatukset sokerilakosta.

Mä luulen, että kroppa sanoi nyt että loma on tarpeen. En vain uskonut että tämä voisi kestää näin pitkään. Todella turhauttavaa, mutta opettavaista. Mä olen nyt sitten eilen ja tänään lähtenyt ihan uusilla aatoksilla tähän kesäkunto juttuun. Mä en tiedä, vaadinko aiemmin liikaa itseltäni, vaikka mielestäni treenit sujui hyvin, eikä tosiaan se kolme kertaa salia viikossa pitäisi olla yhtään liikaa. Voi kuitenkin olla, että kun keho rasittuu non paljon uudella tavalla, niin se on altis kaikille flunssillekin herkemmin. Mulla piti kuitenkin olla viime viikolla kevyt viikko, mutta toisin kävi ja nyt mennään jo toista viikkoa "kevyesti". Eli ilman minkäänlaista treeniä. Tänään kävin pienellä vaunulenkillä, mutta ei sekään oikein hyvältä tuntunut vielä, joten tervehtyminen saa jatkua. Toivottavasti edes tämän viikon lopussa olisin jo kunnossa ja pääsisin vaikka ihan lenkkeilemään. Ottaa todella paljon tonne korvien väliin, kun tuntuu, että keho tavallaan kaipaisi jo liikuntaa, mutta ei vaan kykene.



Tietysti, tiedosta tehneeni oikein kunnon virheen unohtaessani terveellisen ruokavalion sairastaessani. Olen vain "hemmotellut" itseäni herkuilla. Tunnustettava on myös se ikävä tosiasia, etten ole päässyt tupakoinnistakaan eroon :( Suurin syy tämän flunssan pitkittymisessä kyllä on levon puutteessa. Meillä vauveli nukkuu vielä tosi katkonaisia öitä, eikä päivälläkään voi asettua viltin alle lepäämään. Samat arjen hommat pyörii, oli kipeä tai ei. Olen siis tripla väsynyt. Tunnollisesti ihmisenä menin vielä viikonloppuna töihin. Äitinä ja entisenä yrittäjänä en aina oikein tiedä missä menee raja; milloin on tarpeeksi kipeä? En kokenut olevani niin kipeä, etten voisi töitä tehdä, mutta ei se kyllä hyvää varmasti tehnyt. Kuumetta mulla ei ole ollut missään vaiheessa.

Mutta mulla on nyt uusi suunta, enkä aio tämän takaiskun vaikuttaa ikuisesti. Koko ajan enemmän alan olla kiinnostunut yleisemmin hyvinvoinnista ja kaikki kehon ulkonäköön liittyvät jutut ovat tuntuneet toissijaisilta. En ole nyt aikoihin käynyt vaa'allakaan, ja se on tuntunut hyvältä. Voisin unohtaa koko vekottimen muutenkin. Välillä olen tunnustellut saavutettuja lihaksiani, onko ne alkaneet surkastua jo tässä toimettomuudessa, mutta mitään hälyyttävää ei ehkä ole kerinnyt tapahtua vielä. Ja pakkohan se on ajatellakin niin, että tämä on elämää, välillä sairastutaan tai tulee muita esteitä, ettei voi liikkua. Siinä kohtaa olisikin hirveän tärkeää, että jaksaisi panostaa kunnon ruokaan. Ja toisaalta, näin tavallisena ihmisenä, ei pidä ottaa ressiä siitä herkuttelustakaan.

Ja mitä tosiaan siihen sokerilakkoon tulee, niin lähdin ehkä liian kunnianhimoisesti tavoittelemaan jotain ikuista sokerittomuutta. Kuitenkin, se on melko haasteellista kenelle tahansa ja ehkä jopa turhaakin. Pitäisi enemmän pitää huolta kokonaisuudesta. Eli mulla on edelleen hakusessa sellainen tasapaino, jossain vastaan tullut 80%/20% ajattelutapa syömisen terveellisyys asteesta. Mun kohdalla se voisi just tarkoittaa sitä, että arkiruokailut yritettäisiin pitää kuosissa ja viikonloppuisin tai muissa spesiaalitilanteissa saa herkutella.

Nyt mä jatkan tätä "lepäämistä", ja palailen kyllä blogin pariin taas piakkoin :)
- Mia

torstai 9. huhtikuuta 2015

Saaks hehkuttaa?

No ainakin tänne blogiin varmasti saa ja pitää. Nimittäin niistä vatsalihaksista. Nehän on jo jonkun aikaa tuntuneet mukavasti mukavilta. Aiemminkin olen maininnut, että jännittäessä siellä ne palaset tuntuu. Ku ei oo koskaan ennen oikeesti tällä tavalla tuntunut, niin se tuntuu jotenkin tosi hienolta :)



No mut nyt ne on tässä pikkuhiljaa alkaneet näkymäänkin! Tänä aamuna oli pakko sitten ottaa kuva jos toinenkin ja lähettää yks kuva miehelle ja fiilistellä muuten vaan työnsä tulosta. Varsinkin kun mä en alussa edes uskonut että saisin ton masun kanssa mitään aikaseksi. Siis eihän se vielä tietysti mikään sixpack ole, mutta se on tuolla rasvan alla kaivautumassa esiin. Ja ekaa kertaa tuntuu siltä, että mun on mahdollista tavoittaa semmonen "unelmien vatsa", jos mä tahdon :) En tiä tahdonko,  katsotaan miten käy. Mulla ei edelleenkään ole mitään konkreettisia tavoitteita, vaan edelleen olen utelias näkemään mitä tästä vartalosta kuoriutuu. Ajan kanssa, itseä kuunnellen :)



Mutta tiedättekö, mä pohdin tänään melkein koko päivän että kehtaanko julkaista tommosen kuvan instagramissakin. Ja toistaseksi, en ole vielä julkaissut.  Mikä mua sit estää? Insta on täynnä erilaisia kehokuvia, enemmissä ja vähemmissä vaatteissa. Mä seuraan itsekin hyvin monia naikkosia siellä, ja kaikki tuntuu esittelevän itseään hyvin luontevasti ja se on mulle tosi fine :) Ne kuvat inspiroi ja tsemppaa itseänikin. Mut mikä mua jarruttelee oman kuvan julkaisussa, mulla on vaatteet päällä, muilta osin kuin että se olennainen massu siellä pilkottaa. Mä olen sinut mun kroppani kanssa, erittäin tyytyväinen kaikinpuolin. Etenkin tällä hetkellä :)

Tyytyväinen mamma :)


Mä mietin ehkä kuitenkin sitä, että mitä muut funtsaa. Että; "Mitä toiki ny tossa tota kroppaansa esittelee!" :D "Mikäs fitnesmama toi luulee olevansa?" Tai sit saatan miettiä, että en mä vaan ole sellainen ihminen, joka julkaisee omia kehityskuvia. Mitä jos se ärsyttää jotakuta? Tai joku aattelee, että oon ihan bimbo, sellainen joka ei nykyisin ajattele muuta kuin omaa kroppaansa.
Mut sehän ei oo totta. Järjen äänellä, mulla on ihan samanlainen oikeus julkaista (tai olla julkaisematta) kehityskuvia, kuin kellä tahansa muullakin. Miksen muka sais olla ylpeä omasta duunistani, ihan samalla tavalla mä julkaisen esimerkiksi Facebookissa ylpeästi kuvia lapsistani tai muista "saavutuksista" :D Ja oon jopa ajatellut julkaista blogissani sen bikini kuvan kun siihen bikini kuntoon pääsen :) Ei sillä, mä oon kyllä ollut aina biksu kunnossa, ei mulla ole koskaan ollut ongelmia mennä bikineissä rannalle.

Noh, mut mä jatkan tätä mun epäröintiä ja ilakointia täällä :D - Mia

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Ruokaviidakko

Mun teki mieli kirjoittaa tää teksti jo eilen, kun nää syömisasiat pyöri kovasti päässä. Olin kuitenkin niin väsynyt illalla, ettei kyennyt, vaikka uni ei sitten kuitenkaan meinannut tulla ylikierrosten vuoksi. Lihakset oli kipeenä, päässä pyöri Robinin biisit ja päätä särki. Pelkäsin taas että flunssa iskee, kun meillä on mies ja pienin mies jonkunlaisessa nuhassa.

Alunperin tarkoitus oli tehdä mun eilisen päivän ruokapäiväkirja, minkä nyt siis toteutankin tässä höpinöiden lomassa. Tässä tulee se peruskaava, minkälaista ruokavaliota nyt sitten noudatetaan.



Elikkä puurolla tietysti useimmiten aloitan aamuni, pääsääntöisesti marjojen ja raejuuston kera. Eilen mukana oli mansikat ja kiiviä. Hedelmät toimii musta hyvin puuron seassa, ne tekee siitä erityisen herkkua. Musta on hyvä tehdä terveellisestäkin ruoasta mahdollisimman hyvää, niin ei tunnu niin ankeelta! Toki välillä joutuu tinkimään, käytetään pakkasesta niitä vikoja viinimarjoja ja asennoidutaan  eri tavalla, että kunhan saa ravintoa.



Lounaalla oli jauhelihakeitto. Koitin korvata perunaa kukkakaalilla, vaikka siis perunaakin laitoin sekaan. Jauhelihana ihan naudan 10% liha. Suolaa, pippuria, lihaliemikuutio.



Iltapäivällä join pari kuppia kahvia. Käytän punaista maitoa jos sitä on tarjolla. Se tekee kahvihetkestä nautinnon.




Välipalaksi perus rahkamättö.
Ennen treeniä (jalkatreeni) söin vielä ruisleipää raejuustolla. En halua ottaa riskiä, että nälkä iskisi kesken pumppauksen.



Päivällinen menikin vähän myöhään, kun kotiuduin vasta puoli kahdeksan jälkeen. Eli kahdeksan aikoihin söin ruoan. Otin raejuustoa lisäksi. Ja voi kyllä sanoo, että treenin jälkeen ruoka maistuu niiiiin  hyvältä!



Iltapala oli pakko syödä sitten jo tunnin päästä illallisesta. Mulla alkoi oikeasti olemaan jo nälkäkin uudestaan :D Rahka-kiivi-kauralese. Kiivit on nyt erityisen hyviä, joten niitä tulee ostettua ja syötyä :)

Eli siinä yksi päivä mun elämässä. Jauhelihakeittoa en ollutkaan tehnyt aikoihin ja olihan se hyvää. Melko kevyttä ruokaa kylläkin. Herkkuhimoja ei ole ilmaantunut, fiilis on ollut tosi hyvä ja tänä aamuna paino oli pompsahtanut 600g alaspäin. (Pitkään sitä oltiinkin taas samoissa lukemissa!)

Se mikä mua niin kovasti eilen illalla valvotti oli hirveet pohdinnat, että miten tässä nyt oikeasti pitäisi syödä. Informaatiota on tosi paljon tarjolla joka paikassa ja mä mielelläni otankin asioista selvää. Mä tahdon ymmärtää, että mitä mä syön ja miksi. Sitten tulee vastaan kaikkia eri vinkkejä, pää menee pyörälle kun ei nyt tiedä että pitäisikö niitä hiilareita nyt sitten vähentää jos tahdon polttaa rasvaa. Toisaalta jos ei syö hiilareita, niin sitten ei voi treenata kovaa, koska hiilareita tarvitaan lihaksen kasvatukseen. Olen pohtinut, että voisin esimerkiksi lounaalla vähentää hiilareita ja ajoittaa hiilarin syönnin treenipäiviin ja treenien ympärille. Periaatteessa laihduttaminen ja lihaksen kasvatus ei ole mahdollista samaan aikaan, mutta kuulemma aloittelijalta se onnistuu jossain määrin. Oonko mä vielä aloittelija?
Hämmentää sekin, että mitä pitää syödä missä kohtaa? Kuulemma nykyisin puuronkin voisi syödä illalla, vaikka ennen se on ollut käytännössä nounou. Tiedän että kokonaisuus ratkaisee ja päivän aikana saadut kalorit. Laihduttaminen on oikeesti tosi helppoa, sen mä olen kokenut, mutta sitten kun pitäisi laihduttaa fiksusti, ts. Ei pudottaa painoa vaan rasvaprosenttia, niin homma alkaa tuntua astrofysiikalta. Ihan ku haparoisi pimeässä :D Kun tässä mennään ihan mututuntumalla.

Toisaalta, olen tehnyt tähänkin asti ihan omin neuvoin tätä hommaa ja saanut tuloksia jotka miellyttää mua, niin enkö mä aikalailla ole oikeilla jäljillä? Hommahan on joka tapauksessa hidasta ja mulla on aikaa oppia. Mulla alkaa pikkuhiljaa vatsalihaksetkin erottua (siitä hehkutusta jossain välissä lisää;) ) joten kyllähän tuommoiset asiat kertovat oikeasta suunnasta, vaikka paino ei putoilekaan kauheella tahdilla :)

Semmoista pohdintaa tähän väliin! Miten teillä pysyy pää selvänä tässä informaatio viidakossa? Tuntuuko helpolta noudattaa ruokavaliota? Voiko nykypäivänä kukaan syödä oikein ilman pt:n kultaisia neuvoja? ;)
- Mia

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Kehitystä ja arkeen paluu

Kyllä ne olkapäät ja ojentajat alkaa vahvistumaan pikkuhiljaa. Mulla oli tänään oikein mukava olka-rinta-ojentaja treeni, siis juuri se treeni minkä kanssa kolme viikkoa sitten itkin (ja hoin sitä äänetöntä "v***u"-sanaa). Täytyy kyllä myöntää, ettei tää kyseinen reeni ole edelleenkään mun lemppari näistä kolmesta ohjelmasta, mutta siitä voi vielä tulla sellainen. En mä vielä saanut ehkä ihan kaikkia tehoja irti, etenkin kun tällä viikolla pitäis vääntää lyhyttä sarjaa, eli pitäis laittaa rohkeesti painoja. Mut mä oon iloinen jo siitä, että painot on jokatapauksessa nousseet, esim vinopenkkipunnerruksessa käsipainot oli 9kg ja se tuntuu hurjan isoilta :D Oli myös mahtavaa kun pystysoudussa 15 kilon tanko, ja sillä vedettiin sitten se 8 toistoa per sarja. Irvistellen.

Huomaisko sieltä vähän jo jotain muotoja käsivarressa ja olkapäässä?  Ehkä ihan vähän? ;)



Ojentajat on mun heikko kohta, varmaan yks kehon heikoin. No kelläpä ne arjessa olis mitenkään erityisesti käytössä, niin eihän ne ilman treeniä kehity lainkaan. Mulla on kiva haastava ojentaja liike, dippi telineessä, jolla ekalla viikolla sain tehtyä hädintuskin 5 pientä liikettä. Tänään sen sijaan tein jo 10, per sarja, ja liikkeetkin olivat jo hieman isompia :)


Ja niin on taas lähtenyt tää viikko alkuun, vaikka siis on jo tiistai, mutta arkihan se alkoi vasta tänään. Mun herkkuhimotkin on pysyneet tiessään, kun on syönyt hyvin ja päätös on nyt tehty. Tälläistä herkkua sai vetää salin jälkeen:


Ja kylläpä maistui! Heiton vielä tommosta tulista sriracha soosia, saa vähän makua :) kyllästyin niin niihin rehusalaatteihin, että siirryin pakastekasviksiin. Ne on mukavan edullisiakin, näppäriä ja hyviä :)

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Ja kuinkas sitten kävikään?

Tähän voisi listata pahimmat karkkihimon yllyttäjät. Mulle nimittäin kävi nyt sitten niinkin klassisesti, että heti sorruin :D Ja mikäs sen aiheutti? No nälkä! Meille tuli tänään extempore reissu mieheni vanhempien luokse ja vaikka olinkin varustautunut eväillä ja vesipullolla, niin eihän se koskaan mee niinkuin strömsössä. Aika kuluu ja kahvin kanssa on tarjolla vanilja creme viinereitä! Maistuisko rahka sen jälkeen? Juu ei. Ja siinä vaiheessa kun ajellaan kotia päin, niin mä vaan annan himoille periks ja käsken miehen kurvaamaan Siwan kautta. Kaksi suklaapatukkaa ja yksi iso tv mix kiitos!


Jotenkin tosi surkuhupaisaa jopa. Mutta sokeri himo on todellinen addiktio. Millä sitä vastaan taistellaan?

1. Säännöllinen ruokarytmi.  Kuten tänään sain todeta. Sitä toitotetaan joka paikassa, mutta se on vaan niin totta. Nälkä luo ihmisille ylimääräisiä syömistarpeita. 

2. Päätös. Alussa vaaditaan oikeasti vain päättäväisyyttä ja itsekuria. Mulla sitä ei tänään ollut. Koska elämässä tulee juuri noita tämän päivän kaltaisia tilanteita, niin siinä kohtaa täytyisi vain pysyä päätöksessä. (Jos se siis tuntuu tärkeältä itselle)

3. Aika. Kun on viikon ilman herkkuja, on niistä erossa pysyminen koko ajan helpompaa. Kokemusta on tästäkin. 

4. Älä luovuta. Mäkin aloitan huomenna alusta. Ja hei, enkö mä alun perin ollutkin aloittamassa vasta huomenna ;) Eli ei saa luovuttaa vaikka sortuu, sit vaan aloittaa alusta. Toimii muillakin elämän osa-alueilla :)

5. Korvikkeet. Toisille toimii veden juonti herkkuhimon iskiessä, saa ajatukset muualle. Mulla on tapana syödä vaikka purkkaa tai pastilli. 

6. Liikunta. En muista että olisi ollut päivää, että olisin treenannut ja mässäillyt samana päivänä!  Treenipäivinä jotenkin automaattisesti tahtoo kunnon ruokaa. 



Tuleeko muita mieleen? Mitkä on teidän keinot tässä taistelussa? 
Mun seuraava haaste tulee ehdottomasti olemaan vappu. Mä en vielä tiedä mitä tulen sen kanssa tekemään :D 



Lopun alkua

Mä jotenkin vähän kerkesin pelätä tän viikonlopun aikana, että näinköhän mulla onnistuu tuo paluu arkeen ollenkaan!  On menny nääs niin överiks syömiset, ettei mitään rajaa. Mutta mulla tuli tänä aamuna luonnollinen stoppi. Mä olin jo eilen valitellut mun oloa, joka oli siis aivan kauhee. Nuutunut, väsynyt, voimaton, ahdistunut, levoton. Ja kaikki tämä epäsäännöllisen ruokailun, herkuttelun ja juomisen vähyyden vuoksi. Mä en ees tiiä miksi mun pitää aina silloin tällöin tällä tavalla käydä niinku pohjalla?  Että kuinka monta kertaa mä viel jaksan tavallaan aloittaa alusta? Miksei mulle riitä yksi herkuttelu päivä, vaan jos alan herkutella ja olen "vapaalla", niin mä vedän kaksin käsin kaikkea ja koko viikonlopun.
Toisaalta tällä kertaa tein sen tarkoituksella, että saisin paremman potkun tähän loppurutistukseen. Että mun olo olisi niin huono, että se jäisi muistiin sillä tavoin, että en tahdo kokea sitä uudestaan, ainakaan pitkään aikaan :D



Eli mun sokerilakko alkaa tänään ja kestää kahdeksan viikkoa. Katson tilanteen mukaan tarvinko neljän viikon päästä yhden herkuttelu päivän. Just luin Menaisten sivulta Linda Manuellan vinkin dieetin jaksamiseen, että pitää välillä niitä vapaa syönti päiviä, niin jaksaisi paremmin. Mutta mun kohdalla on toki nyt kyse itseni haastamisesta. Ja mä en koe olevani dieetillä, vaan pyrin syömään terveellisesti ja niin että saan parhaan hyödyn myös treenaamisesta. En mä ikuisesti edelleenkään aio olla ilman herkkuja ja normaalissa elämässä täytyykin välillä herkutella :) vaikka kerran viikossa. (Huom ei koko viikonloppua joka viikonloppu)

Mä yritän pitää kiinni mun salitreeneistä, kolme kertaa viikossa ohjelmani mukaan. Lisäten joukkoon lenkkeilyä, joko juoksua tai vaunulenkkejä. Kesää kohden voisin myös harrastaa kevyt syönti päiviä niinä päivinä kun en treenaa. Söisin esimerkiksi kevyitä smoothieita ja kasvispainotteista ruokaa :) Nälkää en aio nähdä. Veden juonnissa pyrin siihen kolmeen litraan.



Mä aion olla sopivasti itsekäs projektini suhteen, otan omat eväät mukaan jos tarve vaatii, tulen kieltäytymään kahvipullasta. Otan oman treeniaikani perhe arjessa :) Kaikki tämä sen vuoksi, että voisin paremmin ja saisin haastaa itseni tässä kesäkunto projektissa. Kyllä mä tahdon näyttää pirun hyvältä kesällä, pinnallista tai ei :) Uskon että kun saan panostaa itseeni olen parempi vaimo ja äiti myös. Olenhan saanut jo huomatakin sen.



8 viikkoa kesään! - Mia

perjantai 3. huhtikuuta 2015

Henkistä valmistautumista

Nimittäin sokerilakkoon. Eilen illalla se pähkähullu ajatus sai alkunsa, että pääsiäisen jälkeen alkaisi sokerilakko. Ja ei siinä tietenkään vielä mitään ihmeellistä ole,  mutta ajattelin että se lakko saisi kestää kesään asti. Todellinen haaste! Emmä tiedä oonko ihan hullu oikeasti.  Mulla on kyllä yksi ystävä, jolla on tapana viettää herkkulakko 7 viikkoa ennen pääsiäistä. Että voisi ajatella, että jos joku muukin pystyy, niin miksen minäkin? :) Itselläni olisi hippusen vajaa 8 viikkoa edessä, jos aloittaisin 7.4 tiistaina.

Kahdeksan viikkoa hedelmäsokerin voimalla?


Tavallaan tällänen etukäteen asiaan valmistautuminen on hyvä juttu. Pystyisin siis valmistautumaan henkisesti tulevaan koitokseen ja ehkäpä miettimään sotasuunnitelmia mahdollisille sudenkuopille. Tekisin kunnon suunnitelman ja "säännöt" itselle. Pohdin myös, että mitkä olisi ne suurimmat syyt tällaiseen totaalilakkoon. Miksi haluan käytännössä kiduttaa itseäni? Niihin olisi sitten hyvä palata aina siinä kohtaa kun himo iskisi päälle liian kovaa.
Tässä siis luetteloa niistä hyvistä asioista, joita uskoisin saavuttavani tällä lakolla:

1. Pääsee taas eroon addiktiosta.
2. Ylimääräiset kalorit jää pois -> kesäkropan tavoittelu helpottuu.
3. Se väsymys! Siis jos ylimääräisestä nuutumuksesta pääsisi eroon.
4. Henkinen koettelemus -> henkinen kasvu.
5. Yleisesti hyvä ja parempi olo.
6. Parempi iho. Mulla on siis hieman akneen taipuvainen nassu ja se aiheuttaa välillä vähän itsetunto ongelmia. En ole aiemmin ajatellut ruokavaliolla olevan suurempaa vaikutusta ihon kuntoon, koska olen pitänyt ongelmaani hormonaalisena. Mutta nykyisin viisaampana tiedän, että ruokavaliokin vaikuttaa hormoneihin, että silleen ;)



Mä en oikeesti oo vielä ihan sataprosenttisen varma ryhdynkö mä tähän. Tai teenkö suunnitelmaan jotain porsaanreikiä, kenties jonkun herkuttelu päivän neljän viikon päähän tms? Tähän lakkoon kuuluu tietysti hieman itsestään selvästi muidenkin herkkujen välttäminen, mutta suolaisten herkkujen syömisessä tai syömättömyydessä mulla ei ole yleensä ollutkaan suurempaa ongelmaa.
Toisaalta olisi todella suuri houkutus ottaa tämä haaste vastaan! Tulen todennäköisesti hankkimaan itselleni semmoisen sokeriähkyn tässä pääsiäisen aikaan, että voi olla että olen jo maanantaina ihan valmis lopettamaan herkuttelun :D

Mitä ajattelette, hullu vai ihan hullu? :D
- Mia 

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Väsymystä pääsiäisen alla

Nyt on joku kevätväsymys tai joku vastaava iskenyt tähän mammaan. Oikein inhottaa kun tuntuu että joka päivä on vaan entistä nuutuneempi olo, enkä oikein tiedä mistä tämä nyt sitten johtuu. Toki yöunilla on tosi suuri merkitys, enhän ole vuoteen nukkunut kokonaista kunnon yötä (ihana vauvavuosi). Mutta olenhan aiemminkin ollut ihan suht virkeä, vaikka öisin olen joutunutkin heräilemään. Jossain vaiheessa mietin, että eihän mun treenitkään ole voineet olla liikaa, kuitenkin kertoja tulee viikkoon vain kolme, eli neljä lepopäivää luulisi riittävän kyllä.
Sitten katse siirtyy ruokailuun, vaikka tosiaan perus kaava on ollut kunnossa, on herkuttelu kuulunut nyt jokapäiväiseen elämään. Suklaata, siis pääsiäismunia ;) Voisiko tää siis johtua sokerista? 
Mä olen jotenkin niin vanhojen tapojen orja ja en voi kuvitella, että viettäisin perinteisiä juhlapyhiä ilman herkkuja. Jouluna syödään, uutena vuotena syödään, pääsiäisenä syödään, vappuna todellakin syödään ja jussina jos milloin syödään! Ja niinkuin nytkin, suklaamunien mättäminen on alkanut jo hyvissä ajoin! Onneksi ne on sentään olleet niitä pieniä munia ;) 



Sen lisäksi, että suklaa on kyllä maistunut, niin ruoka sitten ei ole. Tuntuu että syöminen on ollut vähän pakkopullaa. Ei nyt joka aterialla, mutta usein kuitenkin. Aamupuurot tökkii ja salaatin syöminen on väkinäistä. Puputankin ne rehut lautaselta ensin nopeasti pois, että pääsee sitten nauttimaan siitä itse ruoasta. Tänään se oli makaronilaatikko :) 



Mutta mistä tää väsymys siis johtuu? Voisinko syyttää noita säätiloja? Oikeesti on niin masentavaa, kun loskaa vaan riittää. Ulkoilu ei siis todellakaan houkuta.
Mä aion tänään skipata salin ja siirtää sen huomiselle. Mulle tulee sellainen snadi morkkis, koska oon nyt laittanut salipäivät kalenteriin ja pyrkinyt noudattamaan niitä. Se on tuntunut tähän asti hyvältä, mutta välillä pitää vähän poiketa kaavasta.
Mun on varmaan pakko alkaa henkisesti valmistautumaan taas sokerilakkoon pääsiäisen jälkeen. Sen lisäksi täytyy vain toivoa, että jossain vaiheessa pääsen myös nauttimaan kokonaisista yöunista :)

Ei voi vastustaa!


Muita samasta vaivasta kärsiviä? Onko kevätväsymys todellinen ilmiö? :)
Pääsiäismuna addiktit saa myös ilmoittautua mun tueksi! :)

- Mia