tiistai 21. huhtikuuta 2015

Paluu

Noniin, paljon ajatuksia ja oivalluksia on kerinnyt tapahtua tämän hiljaisuuden aikana. Mulle iski reilu viikko sitten flunssa, joka kestää ja kestää. Olen siis edelleen ihan voimaton ja hirveän räkäinen. Treenitaukoakin on kerinnyt karttua kohta kaksi viikkoa ja alkaa ahistamaan, kun ei pääse liikkumaan! Syömisetkin meni sitten ihan päin häränpyllyä, koska flunssa. Olen siis unohtanut kaikki ajatukset sokerilakosta.

Mä luulen, että kroppa sanoi nyt että loma on tarpeen. En vain uskonut että tämä voisi kestää näin pitkään. Todella turhauttavaa, mutta opettavaista. Mä olen nyt sitten eilen ja tänään lähtenyt ihan uusilla aatoksilla tähän kesäkunto juttuun. Mä en tiedä, vaadinko aiemmin liikaa itseltäni, vaikka mielestäni treenit sujui hyvin, eikä tosiaan se kolme kertaa salia viikossa pitäisi olla yhtään liikaa. Voi kuitenkin olla, että kun keho rasittuu non paljon uudella tavalla, niin se on altis kaikille flunssillekin herkemmin. Mulla piti kuitenkin olla viime viikolla kevyt viikko, mutta toisin kävi ja nyt mennään jo toista viikkoa "kevyesti". Eli ilman minkäänlaista treeniä. Tänään kävin pienellä vaunulenkillä, mutta ei sekään oikein hyvältä tuntunut vielä, joten tervehtyminen saa jatkua. Toivottavasti edes tämän viikon lopussa olisin jo kunnossa ja pääsisin vaikka ihan lenkkeilemään. Ottaa todella paljon tonne korvien väliin, kun tuntuu, että keho tavallaan kaipaisi jo liikuntaa, mutta ei vaan kykene.



Tietysti, tiedosta tehneeni oikein kunnon virheen unohtaessani terveellisen ruokavalion sairastaessani. Olen vain "hemmotellut" itseäni herkuilla. Tunnustettava on myös se ikävä tosiasia, etten ole päässyt tupakoinnistakaan eroon :( Suurin syy tämän flunssan pitkittymisessä kyllä on levon puutteessa. Meillä vauveli nukkuu vielä tosi katkonaisia öitä, eikä päivälläkään voi asettua viltin alle lepäämään. Samat arjen hommat pyörii, oli kipeä tai ei. Olen siis tripla väsynyt. Tunnollisesti ihmisenä menin vielä viikonloppuna töihin. Äitinä ja entisenä yrittäjänä en aina oikein tiedä missä menee raja; milloin on tarpeeksi kipeä? En kokenut olevani niin kipeä, etten voisi töitä tehdä, mutta ei se kyllä hyvää varmasti tehnyt. Kuumetta mulla ei ole ollut missään vaiheessa.

Mutta mulla on nyt uusi suunta, enkä aio tämän takaiskun vaikuttaa ikuisesti. Koko ajan enemmän alan olla kiinnostunut yleisemmin hyvinvoinnista ja kaikki kehon ulkonäköön liittyvät jutut ovat tuntuneet toissijaisilta. En ole nyt aikoihin käynyt vaa'allakaan, ja se on tuntunut hyvältä. Voisin unohtaa koko vekottimen muutenkin. Välillä olen tunnustellut saavutettuja lihaksiani, onko ne alkaneet surkastua jo tässä toimettomuudessa, mutta mitään hälyyttävää ei ehkä ole kerinnyt tapahtua vielä. Ja pakkohan se on ajatellakin niin, että tämä on elämää, välillä sairastutaan tai tulee muita esteitä, ettei voi liikkua. Siinä kohtaa olisikin hirveän tärkeää, että jaksaisi panostaa kunnon ruokaan. Ja toisaalta, näin tavallisena ihmisenä, ei pidä ottaa ressiä siitä herkuttelustakaan.

Ja mitä tosiaan siihen sokerilakkoon tulee, niin lähdin ehkä liian kunnianhimoisesti tavoittelemaan jotain ikuista sokerittomuutta. Kuitenkin, se on melko haasteellista kenelle tahansa ja ehkä jopa turhaakin. Pitäisi enemmän pitää huolta kokonaisuudesta. Eli mulla on edelleen hakusessa sellainen tasapaino, jossain vastaan tullut 80%/20% ajattelutapa syömisen terveellisyys asteesta. Mun kohdalla se voisi just tarkoittaa sitä, että arkiruokailut yritettäisiin pitää kuosissa ja viikonloppuisin tai muissa spesiaalitilanteissa saa herkutella.

Nyt mä jatkan tätä "lepäämistä", ja palailen kyllä blogin pariin taas piakkoin :)
- Mia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti