Näköjään voi! Tulin testanneeksi leuanvetoa tänään leikkipuistossa, enkä uskonut itseäni kun vedin kuin vedinkin yhden semmoisen! Olin niin epäuskoinen, että mun oli pakko kokeilla uudestaan. Ja niin mä vedin hetken päästä toisen. Olen siis viimeksi tehnyt leuanvetoja ikuisuus sitten salilla kuminauhan avustuksella. Jotain on sitten jäänyt lihasmuistiin näköjään :) Oli niin hieno fiilis, kuitenkin leuanvedot on tosi rankkoja, enkä ole ikänäni tehnyt yhtäkään! Joten silloin voi kuvitella miltä sen yhdenkin aikaansaaminen tuntuu. Sehän on alku. Ryhdyin heti pohtimaan mikä voisi olla hyvä tavoite, voisinko tehdä vaikka kesän lopussa 5 tai 10 leuanvetoa?
Yhden helpon tavoitteen jo asetinkin; kokeilen liikettä aina kun leikkipuistossa on siihen sopiva tanko!
Mulla on hassu tapa pelätä kokeilla uusia liikkeitä. Tuli tehtyä punneruksia tässä kotosalla, niitä perinteisiä naisten versioita. Ne menee jo sen verran kevyesti, että jäin jälleen miettimään, että miksi ihmeessä en tekisi miesten punneruksia? Entä jos en jaksakaan?
Miksi pelottaa kokeilla omassa olohuoneessa, ymmärrän kyllä että katseiden alla voisi vähän hirvittää. Totesin miehelleni, että parempihan tässä olisi alkaa tekemään miesten punneruksia, vaikka tekisi edes viisi toistoa. Sekin kehittää. Tekee seuraavalla kerralla 6 ja niin edelleen. Ja niin mä sitten tein; kymmenen. Meiän taloudessa taitaa naisten punnerrukset olla nykyisin kiellettyjä ;)
Kokeeko muut tämmöistä "rimakauhua"? Omalla kohdallani on varmasti osaksi vaikutusta sillä, että en ole koskaan ollut liikunnallinen tai kyennyt mihinkään tämmöisiin suorituksiin. Silloin voi alkuun tuntua vaikealta uskoa itseensä. Mutta eiköhän siitäkin opi pikkuhiljaa pois. Pitää vain yrittää, sitä voi sitten joko epäonnistua tai yllättyä positiivisesti.
- Mia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti